Kevätkauden eka työpäivä

ja miten se alkaakaan......ajoissa herätys. Kuudelta kaksi digitaalista herätystä, seitsemältä kunnon vanhanaikainen vedettävä ja toinen sen kaveri pärisevät töihinlähdön kunniaksi. Hereillä ollaan aamukahvit kahden sanomalehden seurassa. Aikataulu pitää. Varattu aikaa auton lumesta putsaukseen. Sitten ei toivoakaan päästä autoon sisään. Ovet ja lukot umpijäässä. Otan rauhallisesti, tyhjennän lukkosulapullon ja rukoilen ihmettä. Miestä en haluaisi häiritä kun sillä on kiire. Lopulta koputan varovasti miehen työhuoneen ovelle ja kysyn oisko hänellä lukkosulaa kun oma loppui. Mies nousee ja menee ulos, kokeilee ovia, kysyy onko kiire? Vastasin eipä tässä mitään kiirettä. Mies juoksee sisälle, sieltä autolleen, palaa jatkojohdon ja kuumailmapuhaltimen kanssa. Alkaa lämmittää lukkoja. Mielessäni kuvittelen miten maali ovessa alkaa kuplia paljastaen metallin. Olin laittanut tuulilasisuojan ettei aamulla tarvitse skrapata. Jätän sen aina etuovien väliin että pysyy tuulissa paikalla. Ajattelin että jos toinen ovi saadaan auki niin se suoja jää toiselta puolen kiinni. Haen sakset että saan leikattua suojan irti. Sillävälin mies on saanut takaluukun auki ja sen kautta päässyt etupenkille ja käynnistänyt auton. Siinä se nyt hyrräsi pehmeesti puhallin ja lämmöt täysillä. Mies kiskoo tongeilla ovien nupit ylös ja voimalla täräyttää ovet auki. Emäntä voi nyt lähteä töihin ja aikaa on niin että hyvin ehtii. Saksia ei tarvittu

Mukava oli tavata kaikki ihanat taiteilijat ja yksi uusikin oli joukkoon saapunut. Kahvitauolla ihanaa Pirkon kakkua nautittiin ja Riitan tuomia hapankorppuja levitteen kanssa. Sähköistä päiväkirjaa en löytänyt tietokoneelta tai sitten en osannut. Huomenna uusi yritys. Hyvin pääsivät maalarit vauhtiin ja muutama teoskin syntyi valmiiksi päivän aikana. Ilmapiiri leppoisan innostunut. 

Jännitin miten on, kun piirin loputtua tulin autolleni, aukeavatko ovet. Pelkääjänpuolen ovi ei, mutta pienen yrittämisen jälkeen kuskin puoleinen suostui aukeamaan. Käyntiin lähti ensi yrittämältä. Ikkunat jäässä, sisäpuolelta. Skrapaan ikkunat ja elämä hymyilee. Kotimatka voi alkaa. Puolessa matkassa mies tulee autollaan vastaan ja hymyilee. Heilautan kättäni hänelle.

Jääkaappi ei kylmene. Mies o ostan uude termostaati Raumal käydes. Kaapi kans ny hommailee. silaikka mä kuuntele Eriksoni Anna konserttitaltiointi tunnelmavalois. Hieno konsertti o ollu. Annal o
nii vahvoi tulkintoi.

Jääkaap tul hetkes kuntto ja mies men työhuoneel omiin töihis. Loppujen lopuks mäkin sain ne sähköiset päiväkirjat auki, päiviti ne samantien. Koht o keskiyö ja tartte men nukkuma ko huomen o aikane herätys auto ovii tempoilee auk