tiistai 26. tammikuuta 2016

Iloinen sade

sulattaa talven hohtavan lumen. Lotisevaa loskaa ja autoilu on taitolaji. Syvissä urissa auto heittelehti epämääräisesti mutta hitaasti ja varmasti edeten siitäkin selvittiin. Liikenneympyrässä nöyrästi antaen tietä eteen syöksyneelle mustalle mersulle ja sen kuskin suurelle egolle. Kaikki hyvin tähän asti. Lapioin loskaa auton parkkipaikalla ja tein ojia ohjatakseni opiston oven eteen kerääntyneen vedenpaisumuksen pois. Kaikki hyvin ja oppilaat ovat tervetulleita. Maalausta ja maailmanparantelua. Kahvittelua ja yhdessäoloa.
Ärräpaketti ollut viikon reissussa eikä tänäänkään tullut ilmoitusta sen saapumisesta.
Viimeviikolla ostamistani nahkasormikkaista katosi toinen, jo kolmannet hanskat tänä talvena. Kotimatka alkaa.
 Sade pieksee tuulilasia. Tervehdin vastaantulevaa miestäni. Hän menossa, minä tulossa. Kotipihalla, se tunne, räjähtävä paine. Istun autossa. Vessaan on päästävä nopeasti mutta ei voi liikkua. viisi rappua on noustava. Ovi avattava. Keskityn olennaiseen ja katastrofin välttämiseen. Siitäkin selvisin kunnialla. Olen tämänpäivän voittaja. Hyvä minä.

Ei kommentteja: