Yössä yksin

istun koneella kun en jaks men nukkuma.
En oo ottanu buranaa ja kuullostelen
kipeän hampaan viestejä. Kaks tunti tätä
päivää kulunu. Mies nukkuu viereises
huonees. Yritä ol kolistelemat. Satunnaisi
ideapoikasi taideteoksist putkahtele
silloin tällöin tajuntaan, eivä kuitenkka
jää pysyväst vaa jatkava matka muitte
nuppeihi. Kello raksutta mennyt aikka,
tietokone hyrisee, mikä on olles.
Ei vaiska kyl ny tartte lähte yöpuul
ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ

Kolme aik nukahdi. Levoton yö ilma burana. Yheksält aamul ylös. Hammast ei säre mut leukapiele o arat. Aamukaffe jälkke armotont kadonne verokorti etsinttä mahdottomistaki paperpinoist. Tehokkaast tuhottu aikanas tärkkiöi lehtileikkei ko ny en löytäny niist mittä arkistoimise arvost. Iän myöt ajatukset muuttuva. Verokorti saa netist mut otta päähä ko en tied misä se aito o. 

Pikkuhilja paperi siirtyvä kierrätyskassi. Tunttu hyvält. Hammas o unohtunu.  kellon ympäri arkistoje
paris. Kaikkee löyty, niinko tu allaoleva kuvaki. Siit o kaua kun maisema ol tuon näköne. Kerran ole
itseki raivannu maisema auk lepäntaimis. Taitta kuvaotost ol jo parikymment vuot. Mä tykkäsi pusikoitte raivauksest, ainaski ko oli vihasel pääl. Sillo sai jottai näkyvä aikaseks. Ny ova lepä vallanne alue