Tattimuhennosta

laittamassa. Sairaalasta palatessani
näin pihallamme lukuisia ihania tatteja.
Surkuttelin miehelleni että oi oi sinne
ne nyt mätänee herkkutatit. Tänään
aamulla mies kysyi pitäisikö ne tatit hakea.
Kohta ilmestyi keittiön pöydälle kasa
herkkuja, eikä yhtään vierasta yksilöä
mukana. Mieheni ei oo koskaan ennen
käynyt sienessä. Nyt ne paistuvat
pannulla. kaikki hänelle koska mitään
paistettua en sappileikkauksen
jälkeen saa syödä kahteen kuukauteen.
En edes maista, niin kovan opetuksen
olen saanut. Kummallista miten sienten
paistaminen saa hyvälle tuulelle, mieli
virkistyi. Aurinko paistaa, radiosta hyvää
sunnuntaimusiikkia, ei kipuja kyllä mun
kelpaa.

Klo 18.55
Joo muhennosta en syönyt vaan kevyttä
kalakeittoa. Netissä oon seikkaillu mutta
täytyy myöntää että paikoillaanolo alkaa
kyllästyttää. Jotain käsillä tekemistä täytyy
miettiä alkavat pian jäykistyä nekin.