paikallislehdessä olleeseen sitaattiin "Voisiko joku poliitikko sanoa, että eläkeiän nostamisella pyritään ainoastaan siihen, että työttömyyskorvaus tulee valtiolle halvemmaksi kuin eläke."
kaikkihan pyörii rahan ympärilllä ja määräämänä. Ennen firmoillla saattoi olla montakin tappiollista vuotta takana mutta silti puurrettiin ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen niin johtajat kuin työntekijätkin. Kun huonoista vuosista selvittiin ilo oli moninkertainen. Oli kunnia-asia olla siinä firmassa töissä. Johtajilla
oli huoli työntekijöistä ja myös heidän perheistään. Sellainen sitoutuminen taitaa olla melko harvinaista nykyaikana kun ihmiset ovat pelkkiä numeroituja " orjia " firmojen palkkalistoilla. Onneksi poikkeuksiakin vielä löytyy. Oma työnantajani kuuluu näihin positiivisiin poikkeuksiin <3
Omakohtaisena kokemuksena voisin kertoa verottajalta tulleesta kirjeestä / ilmoituksesta etten ole enää mikään ammattitaiteilija koska on tullut kolme tappiollista vuotta ja että Y-tunnukseni on poistettu.
Lisänä oli monisivuinen selostus ammattitaiteilijan ja harrastelijataiteilijan eroista. Voitaisiinko ajatella että esim. koulutettu lääkäri jos on työtön tai ei tienaa tarpeeksi, olisikin harrastelijalääkäri???
Valmistuin taiteilijaksi vuonna 1970 ja siitä lähtien elänyt taiteilijana. Kun tuo ilmoitus katkaisi taiteilun
moneksi vuodeksi. Vain rahako ratkaisee mitä olet?????
Nyt olen jo päässyt tuosta yli. Itse tiedän mitä olen ja nautin siitä. Onneksi olen jo eläkeiässä ja voin kohta alkaa nauttia taiteenteosta todellisesti ilman ollako vai eikö olla pohdintoja.
Jokainen olkoon oman itsensä herra juuri sellaisena kuin on...vaikka muut muuta väittäisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti