Emännälle paniikki kun ei meinannut riiisiä kaapista löytyä.
Löytyi sitten kumminkin ja puuro pääsi uuniin.
Ohjeiden mukaan valmistin ja oikein ajastimella aikaa otin.
Kypsään puuroon piilotin mantelin.
Kolmisin syödään puuroa eikä mantelia löydy.
Miehet santsaavat, eikä vieläkään löydy.
Toisella santsikierroksella, viimeisessä lusikallisessa
se vihdoin löytyi. Miehelle tulossa onnekas vuosi.
Tunti puuron sulatusta ja eikun uutta ruokaa
väsäämään. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa.
Ei tämmöistä menoa meikäläinen kestä.
Pojan mukana Raumalle...hän kotiisa ja minä jatkan matkaa
90v äitini luo. Hän asuu yksinään kaksiossaan kerrostalossa.
Hänellä käy hoitaja viisi kertaa päivässä huolehtimassa.
Ilta kymmeneltä hän saapuukin pistämään äidin nukkumaan.
Jutellaan tovi. Äidin kanssa vielä hetki...
hyvänyöntoivotukset ja matkaan takaisin kotiini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti