Kansalaisopiston kevätnäyttely

Kymmenes päivä huhtikuuta se alkoi . Kevätnäyttelyn ripustus. Onneksi sain neljältä oppilaalta apua sen kokoamisessa.  Neljänkymmenen oppilaan sadan teoksen kokoaminen yhteen tilaan on melkoinen haaste. Kaikki ovat tyyleiltään ja tekotavoiltaan aivan erilaisia. Mukana aloittelijoita sekä jo monta vuotta mukana olleita.

Taideluokan muuttaminen näyttelytilaksi aiheuttaa vuosittain päänvaivaa. Tänä vuonna ratkaisin asian hallaharsoilla, joilla peitimme työpöydät. Auttoi asiaa kummasti. Tiistai-iltana näyttelyn perusta oli luotu ja osa teoksista ripustettu seinille. Keskiviikko, torstai ja perjantai jäivät teosten siirtelylle koska kaikkia näyttelyyn tulevia teoksia ei saada paikalle  ensimmäiseksi päiväksi. Tälläkertaa teoksia tuotiin vielä perjantainakin. Voi voi voi.  Kaikesta kuitenkin selvittiin.

Lauantaina 14.4. klo 10.00 talo täyttyi näyttelyvieraista. Päivä kului tuttuja tavatessa ja kuulumisia vaihdettaessa. Illalla leukapielet kipeinä puhumisesta saavuin kotiin. Jaksoin vielä käydä netissä katsomassa viestit ja kuinka ollakkaan nettikirpputorilla. Sieltä tuli ostettua kaksi punaista sängynpäätyharsokatosta.

Sunnuntaina hain katokset Raumalta ja jatkoin näyttelypaikalle. Oli treffit siskon kanssa. Tutustuttiin näyttelyyn ja käytiin kahvilla. Klo 17.00 sitten purettiin näyttely nopeasti kuin huomaamatta kaikki kauniit teokset lähtivät omille teilleen. Sisko jäi auttamaan tilan palauttamisessa luokkakuntoon. Kiitos kaikille tästä kaudesta ja hyvää kesälomaa, syksyllä taas nähdään.

Näillä teillä olen ollut enkä ole ehtinyt päivitellä sivujani.

Nyt siis on torstai ja pikkuhiljaa alan toipua omaan elämään. Mikä tarkoittaa Mysteerin kesänäyttelyn rakentamista ja keskittymistä omiin töihin. Aurinko paistaa lämpöisesti....lupaa hyvää